Lohikausi on lähestymässä, joten nyt on hyvä aika pintakäsitellä puinen jokivene. Vaivattomimmin se onnistuu vanhalla kunnon tervaamisella. Tervaus on suosittu pintakäsittely veneille, myös sen vuoksi koska se on nopeammin hoidettu, kuin vaikkapa veneen maalaus.
Tervaus on suosittua, koska sen suorittaakseen ei tarvitse käydä kursseja. Toki on hyvä tietää tärkeimmät periaatteet, joista löytyy hyviä ohjevideoita vaikkapa YouTubesta. Tärkeintä on kuitenkin perinpohjainen tervan hankaaminen ja hierominen jokiveneen joka nurkkaan. Pinnan ei tarvitse jäädä välttämättä edes kovin tasaiseksi, mutta on toki hyvä välttää kovin paksua tervakerrosta veneen pinnassa.
Tervauksen hyötyjä on tietenkin laholta suojaaminen. Huoltohommat jäävät nekin vähemmälle, koska terva huoltaa itse puun pintaa jälkeenpäinkin – kun auringon valo ja lämpö sulattaa tervaa, se korjaa samalla pienemmät vauriot. Tervan sulaminen voi olla myös ikävämpi yllätys, jos erehtyy menemään kovin fiineissä vaatteissa veneen lähistölle. Se nimittäin jättää ikävät tahrat, joiden peseminen voi olla mahdoton tehtävä.
Tervaus kannattaa aloittaa siis ajoissa keväällä, muutenkin kuin lohikauden alkamisen vuoksi. Kevättuulet ja -aurinko kuivattaa tervan tehokkaimmin meillä Pohjolassa. Liian myöhään tervattu vene ei ehdi meidän oloissamme kuivaa. Mitä kirkkaampi auringopaiste, sitä nopeampaa terva kuivuu ja monesti suotuisissa olosuhteissa kestää vain noin viikon verran, ellei vähemmänkin. Kuivumisaika riippuu myös tervan laadusta – hautaterva on nopein kuivamaan.
Tervan tulee olla aina lämmintä, kun sitä sivellään puun pintaan. Kylmä tai lämmittämätön terva ei imeydy, eikä se myöskään kuivu. Tervaukseen voidaan käyttää pensseliä, josta ei irtoa karvoja veneen pintaan. Halvat pensselit eivät pidä tervasta eikä korkeista lämpötiloista. Käytännössä useimmat ulkomaalaukseen tarkoitetut pensselit ovat juuri sopivia soutu- ja jokiveneiden tervaukseen.
Tervaa voi tehdä myös itse
Terva on periaatteessa männyn savua, joka on vain nestemäistä. Erilaisia tervalaatuja voi ostaa esimerkiksi rautakaupoista. Puuterva ja hautaterva ovat näistä yleisimmät. Monet ohentavat tervaa mäntytärpätillä, jolloin tervauksen väri on vaaleampi kuin pelkässä tervassa. Tärpätin ja tervan sekoitus syttyy herkästi palamaan, joten terva kannattaa kuumentaa ennen tärpätin lisäämistä.
Aito hautaterva syntyy siten, että hyvin pihkaisia puita asetellaan tervahautaan, jonka jälkeen ne peitetään maalla. Lopuksi puut sytytetään palamaan. Maa-aineksen ansiosta palaminen on hyvin hidasta ja lämpötilaltaan alhaista. Savu ei pääse tämän vuoksi palamaan liekeissä, vaan se tiivistyy tervahaudassa nesteeksi ja valuu lopulta tervahaudan pohjaan. Sieltä neste kerätään talteen.
Tuohitervan tekeminen on astetta helpompaa, sillä “haudaksi” riittää vaikkapa metallinen kurkkupurkki, jonka pohjaan on hakattu reikiä. Kurkkupurkkiin sullotaan tuohia täyteen ja päälle asetetaan kestävä metallinen kansi, sekä sopivasti painoa (esimerkiksi kiviä) päälle. Kurkkupurkin alle, maahan kaivettuun pieneen kuoppaan voidaan laittaa astia, esimerkiksi lasipurkki, johon terva lopulta valuu.
Kun kurkkupurkin ympärille asetellaan puita kehikoksi, ne sytytetään palamaan. Ne polttavat purkin sisällä olevat tuohet epäsuorasti ja savu ei pääse karkaamaan sisältä. Parin tunnin päästä savu on muodostunut tervaksi ja valuu kurkkupurkin rei’istä keräysastiaan talteen.
Tervaaminen on halpa, tehokas ja nopea tapa pintakäsitellä puinen jokivene, kunhan vain muistaa edellä mainitut periaatteet sekä sopivan varovaisuuden, varsinkin jos aikoo ohentaa kuumaa tervaa tärpätillä. Helpoimmalla pääsee ostamalla rautakaupasta laadukasta tervaa, mutta itse tekemällä saa tähänkin harrastukseen aivan uuden ulottuvuuden. Ja muistutetaan vielä kerran, että lohikauden ja tervauksen aloitus kannattaa yhdistää!
