tornionjoki.fi | arkisto

paluu tornionjoki.fi sivuille

Lohen ammattikalastus - suuri kupla ( Kalervo Aska)

 
Taannoisessa Helsingin lohiseminaarissa lähes kaikki eduskuntaryhmät kertoivat puoltavansa lohenkalastuksen painopisteen siirtämistä mereltä enemmän jokialueille tapahtuvaksi. Ainoastaan RKP oli eri mieltä. Ammattikalastuselinkeinon kokonaan lopettamista ei esittänyt kukaan, vaikka lehtien palstoilla on tällaistakin esitetty. Muutoksia kalastuspolitiikkaan vaadittiin kylläkin. On aivan ymmärrettävää, että suurin osa kansanedustajista näkee tässä suuren kansantaloudellisen epäkohdan, osa jopa terveysnäkökohdan lohen dioksiinipitoisuuksien vuoksi.

 
Ammattikalastusta ei unohdettu siinäkään mielessä, että lähes kaikki esittivät ammattikalastajien ansionmenetysten korvaamista lohenkalastuksen rajoittamisesta, lopettamisesta tai uudelleen suuntaamisesta. Tähän korvausajatukseen yhtyi koko lappilainen lohilähetystö. Kukaan ei varmasti halua ammattikalastajille ja heidän perheilleen vaikeuksia. Lohikantojen huvetessa ammattia pitäisi voida kehittää uuteen suuntaan, hyödyntämällä esim. kalaturismia.

 
Sille vain ei voi mitään, että aika on ajanut ohi lohen pyytämiseltä elintarvikekalaksi kauppojen tiskeille. Useissa Atlantin valtioissa kuten Kanada, Islanti, Skotlanti, Englanti ja Norjakin 80 % on lohen meripyynti kielletty kokonaan. Venäjällä pyydetään pyydystä/päästä periaatteella. Ei suinkaan dioksiinimyrkyn vuoksi, vaan siksi, että kansantaloudelle on edullisempaa tehdä lohesta matkailutuote. Matkailu on maailman suurin elinkeino.

 
Maailmalla maksetaan elämyksestä

 
Tosin matkailutuotteena voi lohen rannikkokalastuskin olla kannattavaa ja siten perusteltua. Merestä otetaan vain se kala mikä loimutetaan nuotiolla nautittavaksi. Näin lohen kilohinta voi nousta satakertaisesti.

Televisiosta tuli dokumentti maailman rikkaimmasta kalajärvestä Malawi-järvestä Afrikassa. Sielläkin liiallisen kalastuksen vuoksi osa kalastajista oli siirtynyt matkailukalastuksen puolelle. Rakennemuutosta tapahtuu kaikkialla maapallolla joka päivä.

 
Jos luonnonlohta ylipäätään päätettäisiin edelleenkin pyytää elintarvikekalaksi, tulisi se tehdä ehdottomasti joessa. Silloin se olisi kustannustehokkainta. Ei tarvittaisi valtion tukiaisia, eikä kalliita hylkeenkestäviä pyydyksiä jne. Lohensuojelu toteutettaisiin esim. kalastusaikarajoituksin.

 
Itse olen ammattikalastajasukua Tornionjokivarresta jo 1500-luvulta alkaen. Suvultani vietiin kalastusoikeudet merikalastajien eduksi ilman mitään korvauksia. Itse olen päässyt viime vuosina maistamaan kalastuksen hienompaa puolta. Viehekalastus antaa ruhtinaallisesti suuremman elämyksen kuin mikään passiivinen pyydystysmuoto. Maailmalla on miljoonia kalastajia, jotka ovat valmiita maksamaan siitä myös hyvän hinnan. Edellytyksenä näiden kalastajien saamiseksi esim. Tornionjoelle ja Simojoelle on riittävä saalisvarmuus.

 
Tuotos miljoona, panos seitsemän

 
Suomessa tähän asti harjoitettu lohipolitiikka on perustunut elintarvikekalastukseen. Se on joskus ollut jopa kannattavaa toimintaa. Nykyinen lohenkalastus merilaivastoilla on mahdollista vain valtion tukitoimilla. Onko mitään järkeä siinä, että panos-tuotos suhde on aivan nurinkurinen? Lohta kalastetaan vuodessa enintään 350 000 kg. Rahassa se merkitsee n. miljoona euroa

Istutuksiin käytetään vuodessa seitsemän miljoonaa euroa: valtio kaksi + velvoiteistutukset viisi milj. euroa. Valtio tukee merikalastusta tietysti muutenkin - mm. hylkeenkestävät pyydykset valikoivassa kalastuksessa jne.

 
Siis pelkästään istutuskustannusten valossa: tuotos on miljoona ja panos seitsemän miljoonaa euroa.

 
Lohen kilohinta on n. kolme euroa ja istutuskustannus on 20 euroa kiloa kohti. Pitää kysyä: onko tässä mitään järkeä?

 
Tarvitsemmeko me oikeasti ruokakauppoihin dioksiinipitoista kotimaista lohta? Vastaus on helppo: Emme tarvitse. Korvaavan terveellisen biomassan hoitaa markkinatalous kymmenen kertaa halvemmalla. Prof. Hannu Lehtosen mukaan taloustieteelliset tutkimukset esittävät pyynnin vähentämistä ja painopisteen siirtämistä merestä jokiin. Näillä toimenpiteillä Pohjanlahden lohenkalastuksesta saatavat tuotot yli kymmenkertaistuisivat ja lohen kutukanta vahvistuisi.

 
Lohiasiat matkailuministeriöön

 
Helsingissä näimme, että kansanedustajat kyllä ymmärtävät tilanteen. Ainoa taho, missä ymmärrys etenee hitaammin on Maa- ja metsätalousministeriö. MMM on toiminut, ja toimii asiassa ikään kuin ammattikalastajien etujärjestönä. Siellä ovat vahvat ja urautuneet virkamiehet jotka päättävät asioista.

Jopa vastuunalainen ministeri vastustaa oman ministeriönsä toimia ja tunnustaa lohirahaston tavoitteet tukemalla sitä henkilökohtaisesti, mutta päätöksissä virkamiehet vetävät ministeriä. Lohirahastohan perustettiin juuri vastavoimaksi MMM:n lohenpyynnin varhentamistoimille rannikkoalueella luonnonlohen suojelemiseksi.

 
Mikäli seuraavan eduskunnan kokoontuessa MMM:n mielipiteissä ei ole havaittavissa edistystä, tulee lohiasiat siirtää johonkin muuhun ministeriöön. Esim. KTM voisi olla sopiva paikka. Matkailukalastuksen kannalta on tällä hetkellä ongelmallista se, että KTM hallinnoi matkailuelinkeinoa, mutta matkailun kannalta yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä lohi on eri ministeriön peukalon alla. Riittääkö tässä enää yhteistyö ministeriöiden välillä?

 
Jos sattuisi käymään niin, että uusien valtiopäivien kokoontuessa kansanedustajat eivät uskaltaisikaan puuttua Suomen lohipolitiikkaan, tullee sen tekemään valtiontalouden tarkastusvirasto ja valtiontilintarkastajat taloudellisista syistä.

 

Kalervo Aska
yksi mukana olleista

 

paluu tornionjoki.fi sivuille